Ennen joulua olin matkalla jonnekin ja pudotin matkalla roskapussin tuonne suureen vihreään lootaan, joka pikkumatkan päässä pitää paikkaansa. Ennen kuin nakkasin pussin laatikkoon kurkkasin sinne. Hieraisin siinä silmiä ja sitten notkeasti kuin kissa kiipesin keikkumaan siihen laatikon suulle ja kurkkottelin orangin käsilläni laatikon pohjalle. Keräsin sieltä läjän astioita, noita kuvissakin näkyviä vihreitä Arabian 24h -sarjan lautasia. Oli useampi syvä lautanen, mataliakin muutama. Joku oli lennostaan laatikkoon mennyt rikki, mutta suurin osa oli ehjänä. Minä kannoin ne hellässä huomassa auton peräkonttiin ja kuljetin kotiin pestäväksi. Jatkamaan eloaan käytössä.
Tuo väri ei ehkä ole vihreän sävyistä kaunein, mutta oikeastaan mitä kauemmin sitä katson, sitä enemmän alan siitä pitää.
Vaan en kyllä tajua, mitä kaikkea porukka roskikseen kantaa!
Kauniimpaa vihreää minulle edustaa tuo pinaattikeiton keväinen vehreys. Tänään oli suunnitelmissa tehdä kasvislasagnea leivinuunissa, mutta ruokakaupassa tulikin hillitön hinku pinaattikeittoon. Suunnitelmat meni uusiksi. Syökäämme lasagnea joku toinen päivä sitten.
Pinaattikeitto puolestaan tarjoiltiin joululahjaksi saaduilta lautasilta, jotka armas toverini on omin käsin tehnyt! Siinä on muuten sellaiset kipot ja kupit, jotka ei paljon hyllyssä ehdi seisomaan vaan sitä mukaa kun ne pestään ne pääsevät myös käyttöön. Ja sopivat muuten ihan kaikkien astioiden kaveriksi! Kuulema luvassa on myös isompia lautasia samaa sarjaa vielä tänä vuonna. Hieron täällä karvaisia käsiäni yhteen ja odottelen.
Että astiat on sitten kivoja!
Nappulat, nuo kynttilänjalat, ovat käytössä koko ajan myös. Nappihankinta kertakaikkiaan! Nappuloiden kaverina on maitopurkkiin valettu betoninen kynttiläteline. Siitäkin tykkään kovasti. Se on juuri niitä hommia, jotka ovat syntyneet silloin, kun betoniämpärin pohjalla on ollut joku roiskaisu jäljellä ja sitä ei ole huvittanut heittää poiskaan. Ruukunkin tein silloin samalla, se taitaa olla tuolla ulko-oven pielessä pitämässä sijaa jollekin vihreälle, käytössä siis.
Omin käsin tekeminen on sitten mukavaa!
Niin ja sitten nuo Sorsakosken lusikat. Ne olen saanut mun rakkaalta Mummolta. Ne on näistä kaikista tärkeimmät ja muistorikkaimmat jutut.
On muuten aika mahtavaa, että kotona käytössä olevilla tavaroilla on funktio ja tarina!
Minäkin aina päivittelen, mitä kaikkea ihmiset heittävät roskikseen. Kun noita kierrätyslaatikoitakin on nykyisin joka toisen kaupan kulmilla!
VastaaPoistaKaunis "kattaus"! Tuo betoninen kynttilänjalka iskee erityisesti. Itsekin ajattelin noita betonijuttuja kokeilla, mutta jätän suosiolla kesään, että pääsee pihalle!
Ihana kirjoitus siitä, miten kaikella on oma tarinansa. Silloin tavaratkin tuntuvat rakkaammilta....ja on tuo kyllä merkillistä miten ihmiset kaikkea hävittävät nykysin. Yhtäkkiä vaihdetaan sisustus uuteen niin se tarkoittaa sitten myös kaikkia astioita jne. Mulla ei ole kyllä varaa tuollaiseen. Arkikäytössä on edelleen lautaset, jotka oli miehellä kun yhteen muutettiin vuonna nakki ja papu!
VastaaPoistaSilmiini osui VÄLITTÖMÄSTI betoninen kynttilänjalka! Sillä teen betonista puoliksi, tai ehkä 1/4 työkseni kaikenlaista. Ja ilahdun aina kun joku on löytänyt saman ilon saada aikaan itse jotain, vaikkapa puolivahingossakin mutta kuitenkin :) Kattaus on toki miellyttävä kaikinpuolin.
VastaaPoistaTerveisin Paula
ystävän tekemät kulhot ovat hienot! Ja olipa hyvä,että olit tarkkana ja huomasit nuo 24 sarjan astiat!
VastaaPoista