1.2.2014

Levystä seinäksi, osa 3.

Remontti-sana luo mielikuvia. Joillekin se tarkoittaa sellaista kämpän totaaliräjäyttämistä, toisille jotain joka on pakko tehdä, toisille se puolestaan on elämäntapa. Jos olemassa olisi vain nämä kolme ryhmää en osaisi laittaa meidän projektia yhteen niistä.
Kaikki taisi alkaa melko viattomalla ajatuksella "pientä pintaremppaa". Huone kerrallaan on kyllä edetty ja menty pintaa syvemmälle. Näkökulmat remontista ovat laajentuneet, mutta alun mielikuvat siitä, miltä täällä sitten näyttää, kun kaikki on valmista ovat pysyneet suhteellisen samoina. Kenties vain selkiytyneet.
Oli esimerkiksi aivan selvää alusta saakka, että jokaisessa huoneessa on puulattia. Vanhat kaikissa mahdollisissa, muihin on ladottu mökkilaadun mäntylankkua. Kaikki on maalattu valkoisella Betoluxilla. Kotimme huoneet eivät ole korkeat ja valkoinen katto ja lattia avartaa mielestäni tilaa aika mukavasti.
Lasikuisti, jonka osana tämä juuri valmistunut eteisnurkka on, revittiin viime keväänä maata myöten auki. Lisäeristettiin ja lattia rakennettiin uudestaan. Maalattiin. Revittiin seinät ja ikkunat paikoiltaan. Elettiin loppukesästä viikkoja ilman ulkoseiniä. Sitten rakennettiin ne uudestaan.
Saatiin tilaa näin järkevämmäksi ja ennen kaikkea lämpimämmäksi. Sellaiseksi, että täällä voi elää, mutta villasukista ei hevillä pakkasilla luovu. Vanhan talon täytyy saada hengittää.
Aivan selvää on myös koko ajan ollut, että lasikuistin katto ja seinät tehdään raakalaudasta. Ei pontatusta vaan siitä ihan kaikista raa'immasta. Pintaan on sudittu yksi kerros maalia, jotta puun rakenne jää esille maalipinnasta huolimatta.
Osb-levy on yksi suurista rakkauksistani näissä rakennusmateriaaleissa. Keittiön kaappien ovet on tehty siitä, samoin pyykkiparatiisin hyllyt. Ja nyt myös tuo eteisen seinäja myös eteisen vieressä olevan vaatehuoneen seinä tulee siitä. Sitten, kun sen valmistumisen aika on.
Keittiössä levy on maalattu mustaksi, pyykkiparatiisissa valkoiseksi. Eteisessä se jää luonnolliseen tilaansa.

Joku on joskus sanonut, että kotia pitäisi asua jonkin aikaa ennen kuin alkaa suuremmin laittamaan ja niin se varmaan on. Sillä loppujen lopuksi sillä saattaa säästää aikaa hyvinkin paljon, että alussa mittailee nurkat ja opettelee tuntemaan taloa ja kotia.
En ole hanakka neuvomaan, mutta sen vinkin haluan antaa, että aikaa säästyy vaan sillä niin arjessa kuin remontissa, kun ei tee väsyneenä mitään. Eikä hätiköidyt päätökset liion kanna, mutta intuiitioon täytyy luottaa!

Osallistun tällä tekstillä taloon.comin Raksaniksit kilpailuun kutsuttuna osallistujana!


3 kommenttia:

  1. Jännää toi levy, pannaan korvan taa jos joskus tarvii. :)

    VastaaPoista
  2. Mielelläni lui. Me taidetaan olla niitä elämäntapa remontoijia.

    VastaaPoista