31.7.2014

Ei huomattavaa satoa pähkinäpuussa.

Olen virkannut. Haitula ja Aurinko saivat Kerän maanantaisen virkkauskurssin tiimoilta kaulukset. Aurinko kutsuu kesäkoruksi. Haitula valitsi omaansa itse värin, Aurinko napin. Se on kuin helmi. Uskoisin sen olevan Tyyne-mummolta peräisin. Virkkasin kauluksen itsellenikin, se on puuterinvärinen ja vielä napiton. Laitan mustan, yksinkertaisen. Ehkä kuvaan senkin sitten ja näytän.

Haluan ottaa kaiken irti näistä viimeisistä lomapäivistä. Haluan rypeä mahdollisuudessani tehdä tai olla tekemättä.
Kaikista eniten haluan olla näiden pienten kanssa, seurailla. Katsella leikkejä tekemättä siitä numeroa, pestä pikkuautoja pienimmäisen kanssa ja kuunnella, kuinka hän kuiskaa uudet sanat ensin hiljaa itsekseen ennen kuin lausuu ne muille ääneen.
Ehdottaa, minkä värisen hevosen voisi seuraavaksi värittää. Ottaa syliin kiirettä.
Kaataa pussista herneitä tarjolle ja laittaa kannuun mehua jääpaloilla. Pestä mattoja mäntysuovalla, juuriharjalla hangaten, painepesurilla huuhdellen.
Tahdon mennä monta kertaa uimarantaan, olla veden syleilyssä lapsi sylissäni. Kikattaa vesiroiskeille, hassuille sukelluksille ja vesipompuille. Rohkaista kokeilemaan, miltä kelluminen tuntuu.

Ajatukseni tuntuvat jumittavan totaalisesti paikallaan, kiertävät ympyrää etsien jotain uutta. Koitan kurkistella syvemmälle, nähdäkseni jotain, mutta ei siellä tunnu olevan nyt aavistuksia ja ajatelmia kummempia. Kyllä ne sieltä vielä tulee.
Tällä hetkellä tuntuu, että olen onnellisen yksinkertainen, pieneen tyytyväinen.
En lienee ollut siinä jonossa, missä kunnianhimoa jaettiin. Jäin hymysuisena vilkkusilmänä sinne, missä lastattiin sylikaupalla haaveita, mahdollisuudesta iloita muiden onnistumisista ja intoa kokeilla toisinaan niitä omia siipiäkin.

11 kommenttia:

  1. Voi miten kivat kaulukset...ja voi aina vaihtaa toiseen puseroon tai mekkoon. Mukavia viimeisiä lomapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, se näissä kauluksissa niin huippua onkin!

      Poista
  2. Olipa kaunis kirjoitus! On ihanaa, kun osaa nauttia hetkestä! Hyvää kesänjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minäkään en ole ollut siinä jonossa. Ja jostain syystä nykyaikana pitäisi olla sellainen kunninahimoinen, urasuuntautunut ja nousujohteinen. Minustakin olisi ihanaa olla kotona ja katsella lapsia mutta valitettavasti se ei ole minulla ainakaan tässä tilanteessa vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestä se on hienoa, että on mahdollisuus valita. Kyllä minäkin kaipaan työelämää, aikuista seuraa, mutta useimmiten olen hyvin onnellinen näistä hetkistä täällä. Välillä pitää kyllä nähdä muutakin tai alkaa seinät kaatumaan päälle. Sellainen balanssi näissäkin asioissa on ideaali.
      Luulen myös, että tämä meidän perheen arki, valintoineen, ei toimisi, mikäli minä olisin joka päivä töissä. Liikkuvia tekijöitä on niin monta.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Pitäisi itsekin opetella virkkaamaan kauluksia, ne on niin kauniita ja piristävät varsinkin mustia mekkoja (joita omistan noin kiljoonan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustan mekon kaveriksi tein itsellenikin kaulukset. Mustan meinaan kyllä myös virkata. Musta ei petä koskaan :)

      Poista
  5. Mulla on ollut ihan samaa ajatusten karkailua lomalaitumille. Olen ollut ihan tyytyväinen. Aina ei tarvitse tuottaa mitään järkevää. Toisaalta odottelen kyllä jo kovasti syksyä, kuulaita kelejä ja omia hetkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on varmaan näin kesällä enemmän omia hetkiä, mutta kyllä nämä lämpimät säät tekee minulle sen, että pää on puuroinen. Tänään onkin hieman viileämpää.

      Poista
  6. Ihana kirjoitus.

    VastaaPoista
  7. Voi, tuo että pieni kuiskaa uudet sanat ensin hiljaa itsekseen. Niin tuttua.

    VastaaPoista