17.12.2014

17. joulukuuta.

Bretzel, peurat ja mäen takana muuttuva maailma. 

Bretzelistä en tiedä. Vehnähuttua suolahipuilla, joku saattaisi sanoa. Ehkä kuitenkin hieman enemmän.

Peurat. Niitä näkee täällä alituiseen. Tänään neljä valkopyllyistä tallin läheisellä pellolla myöhäisellä lounaalla. Kerrankin oli kamera käden ulottuvilla ja valoa kuvata.

Muuttuva maisema. Kun kapuaa honkien ohi saattaa nähdä entistä enemmän taivasta. Vaan myös metsäkoneen hiekkaan jättämät jäljet. Laakson, järven ja sen vastarannan. Ennen oli kuusimetsää. Tontin rajan väärällä puolella seisova Haitulan ajatuspuu. Sen sylissä saattoi istua. Nyt siitä oli enää torso jäljellä. Vain suorat kelpaavat tehtaaseen. 

2 kommenttia:

  1. Oltiin viime viikonloppuna issikoilla maastossa ja päästiin kyllä niin lähelle peuroja, että ei koskaan jalan... Mites sun ratsastushaaveet?
    Mukavaa joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen haudannut ratsastushaaveet, ei jotenkin tässä arkikuviossa aika riitä. Ihastelen ratsastavaa vanhinta tyttöä ja hänen heppahöperyyttään. Saan siitä itsekin aika paljon. Talossa on kuitenkin joku kenen kanssa voin jutella hevosjuttuja niin halutessani. On pöytä jolta löytää Hippoksen ja Villivarsankin luettavakseen.

      Poista